Hei vaan tännekin!

On ollut reissua, jos toista. Esimerkiksi Tukholmaa: 
pariinkin kertaan siellä tuli nyt oltua, mutta mikäs siinä.

Skanssen on tullut nähtyä ja samoin Tukholman kaupungintalo.

Sitten tuli käytyä Krakovassa. 

Torinäkymää. Siellä pitäisi olla 650 000 ihmistä, mutta kovin tyhjältä näytti.

Siellä käytiin myös suolakaivoksessa, mikä oli melko uskomaton paikka.

Kaivoksen portaat: n. 800 askelmaa.

Kappeli, jossa kaikki on tehty suolasta. Lattia näytti mustalta laatalta, mutta lähempi tarkastelu taskulampulla paljasti sen suolaksi. Olivat halunneet demonstroida entistä kaivoselämää, mutta sanoisin, että kaikki täytetyt hevoset eivät olleet niitä parhaiten onnistuneita. Oppaamme sen sijaan oli varsin hauska jutuissaan, joten siitä kyllä pointsit tälle turistirysälle.

Lampun "kristallit" - suolaa tietty. Paikasta päästiin pois lopulta nelikerroksisella hissillä. Sanotaanko reissusta niin, että ruokaa riitti, mutta mikään kulinaristin mekka Krakova ei kyllä ole. Kaupunki on jännä sekoitus vanhaa kaupunkia mielenkiintoisine rakennuksineen ja sitten taas toisaalta ihan landea.

Vähän jäi harmittamaan, että tajusin niin myöhään, että paikka olisi ollut kohtuullisen lähellä Auschwitchiä, jossa haluaisin vielä joskus vierailla sen kaikesta karmeudesta huolimatta.

Lisää ravintola-arvioita

Life expectancy would grow by leaps and bounds if green vegetables smelled as good as bacon. Eli hyvä ruoka --> parempi mieli.

Loman aikanakin syötiin. Käytiin Porvoossa Sinnessä. Sanotaanko niin, että lounalla oli väkeä ja meteli sen mukainen. Lapsiperheitä näkyi useampi ja siitähän sitä meteliä riitti. Syötiin menu: Kurkku-minttukeitto, mulle lihaa ja seuralaiselle kalaa ja jälkiruuaksivadelmaa ja marenkia. Ei ehkä mennyt näin ihan jetsulleen, mutta piti kaivaa muistia, kun heillä on menuu vaihtunut. Parasta oli näistä ehkä jälkiruoka, jossa maut menivät loistavasti yhteen. Kauaksi ei jäänyt alkukeitto, joka oli varsin pehmeä ja maukas. Pahnan pohjimmainen oli pääruoka. Ei nyt varsinaiseseti mitään vikaa, mutta ei mitään erityistäkään. Aikaa meni kohtuullisen paljon tähän keikkaan, mutta ravintola oli toki aikalailla täynnä.

Jälkiruokakahvit otettiin paahtimossa ja pitää kyllä muistaa, että ensi kerralla sitä vältetään. Joka kerta siellä on tullut petyttyä kahviin. Niin tälläkin kertaa. Lähistöllä olisi kuitenkin niitä parempiakin kahviloita, jotka tarjoavat paakkelseja.

Viime viikolla illallistettiin sitten Meritorpassa Kalastajatorpalla. Näkymät ja keli mitä mainioimmat terassilla, mutta palvelu sen sijaan ei. Pientä säätöä oli ensin tarjoilijan kanssa, kun harjoittelijapojalla ei ollut muistiinpanovälineitä. Alkuun lohi-tataki ja minttukastiketta, joka oli täydellistä. Maukasta ja lohi ihan loistavaa. Minusta siitä, että ei saatu juomia tähän mukaan, kun luvattu olutlista jäi uupumaan eikä minultakaan taidettu kysyä viinistä mitään. Seuralaiselle burgeri ja minulle clubsandwich, joita sitten ooteltiinkin hyvä tovi eli lähemmäs 45 min. Seuralainen oli tässä vaiheessa tilannut jo IPAa ja sitä hänelle luvattiin toimittaa, mutta jotenkin matkalla se I sitten tippui kyydistä, mutta kuitenkin tuli Pale Alea. No juomaa nyt ainakin. Burgeri ja klubileipä ihan kelvot. En tarvitse ihan heti mennä uudestaan, sillä palvelun taso nyt oli mitä oli ja melkoisen hidasta toimintaa. Maha tuli kuitenkin lopulta täyteen.

All we need to make us really happy is something to be enthusiastic about.

Niinku esimerkiksi ruoka. Siitä on hyvä olla aina tohkeissaan. Viime aikoina onkin tullut muutamassa paikassa vierailtua:

Michel:

Se mummotunnelin naapuri. Heinäkuussa ei ole helppo löytää Helsingissä auki olevaa ravintolaa puhumattakaan sen löytämisestä maanantaina. Syy on kyllä helppo havaita. Meidän lisäksi ravintolassa oli koko iltana kolme muuta porukkaa. Interiööri oli kiva ja henkilökuntakin ihan mukavaa. Alkuun tuli otettua cesar salaattia ja tarjoilija olisi ehkä voinut varoittaa, että pienempikin annos riittäisi. Alkusalaatiksi koko oli valtava. Seurueen suosituksesta otin pääruuaksi burgerin ja jättimäisen salaatin jälkeen burgerista meinasi jäädä osa syömättä. Onneksi seurueessa oli nälkäisiä jäseniä, joten hukkaan ei mennyt sekään palanen. Jälkiruuaksi tuli mustikkajäätelöä, mutta täytyy sanoa, että se oli kyllä illan floppi. Tunkkainen pallero, jota oli kipossa aivan liikaa. Nälkä ei siis jäänyt, mutta ei myökään mitään huikeaa kokemusta. Illan päätteeksi käytiin Brondassa vielä drinkillä. Drinkit oli hyvät, mutta niiden saaminen ja niistä maksaminen kesti luvattoman kauan.

Sunnuntaibrunssi suunnattiin Boathouseen. Shrimp & pancake brunch oli mukava. Ensi näkemältä pöytä näytti kovinkin pelkistetyltä, mutta toisaalta vähemmän on enemmän. Etenkin, jos eri osaset toimivat hyvin yhteen, oli kombinaatio mikä tahansa. Pöydästä löytyi vihersalaattia, marinoituja sieniä, marinoituja kasviksia (pääasiassa paprikoita), kanaa, katkoja, melonisalaattia, aiolia, fetaa. Näillä sai kyllä vatsansa kivasti täyteen ja piti toppuutella, jotta pannukakkujakin vielä mahaan mahtuisi. Pannukakut olivat ovelasti paksuja ja pyöreitä ja niiden kanssa oli tarjolla kermavaahtoa, hilloa, marjoa, siirappi ja vaahtokarkkeja. Varsin hyvä kombo. Interiööri oli mukavan omintakainen, joskin osittain vähän parhaat päivänsä nähnyt (esim. tuolien päällysteet olivat vähän läikikkäitä), mutta hyvän tunnelman toi kuitenkin terassidj:n soittamat 60-70-lukujen käännösiskelmät, jotka istuivat mallikkaasti ravintolasalin koristeluihin ja merimaisemaan. Terassi tuolla on varmasti kiva hieman vähempi tuulisella kelillä. Minusta tuli paikalle siitä, että laskun kanssa piti olla tarkka, sillä he "lisäävät automaattisesti laskuun venematkan maksun". Kuinkakohan moni tämän on tajunnut? Me ainakin maksoimme venematkan jo, kun astuimme paattiin tullessamme saarelle. Hienoja maisemia voi suositella ja näköjään heiltä saa myös tilattua piknik-koreja, jos haluaa saarelle vetäytyä omaan rauhaan.

Tällä viikolla taas tuli työvierailijoita käymään ja pitäähän sitä ulkomaan eläville tarjota suomalaisia elämyksiä, joten suuntasimme Juureen. Se mitä en vieraastamme tiennyt oli se, että hän harrasti ruuanlaittoa ja oli osallistunut erilaisille ruuanlaittokursseille. Hieman jännitti miten tämä nyt sitten mahtaa hänelle upota, mutta pelko osoittautui lopulta turhaksi. Edellisellä Helsingin visiitillä hän oli yrittänyt löytää suomalaista ravintolaa, mutta ei ollut oikein siinä onnistunut. Nyt tämä saatiin korjattua ja istuimme nauttimaan ensin sapaksia, jotka olivat aivan loistavia. Pöytä oli täynnä erilaisia kaloja, vihanneksia ja juureksia. Pääruuan suhteen seurue jakautui kahtia: toisille lihaa ja toisille kalaa. Pitkään pohdittiin mikä mahtaa olla false moral ja mahtaako huomenna olla moraali löyhempi sen syömisen myötä. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tarjoilija kertoi korvasienen myrkyllisyydestä ja ryöppäämisen tarpeesta. Tästäkin selvittiin kuitenkin hengissä ja ateria oli oikein maittava. Jälkiruuaksi oli oikein sievä raparperi-kyytönmaitoherkku. Mukava paikka ja porukkaa riitti. Meitä palveli vanhempi naishenkilö, josta tuli olo, että nyt on isoäiti huolehtimassa meistä. Ainoa miinus paikalle siitä, että jälkiruuan vaihto ei menuuhun onnistunut. Mielelläni olisin maistanut päivän listalla ollutta jogurttijäädykettä ja valkosuklaata. Hieman ihmettelin tätä, mutta eipä auttanut itku markkinoilla. Viinipaketti oli hyvä, joskin jälkiruokaviini ei ehkä aivan täydellisesti osunut.

Näin tällä kertaa. Katsotaan mitä loma tuo tullessaan, kun aivan näillä näppäimillä sekin pääsee starttaamaan.

A day without sunshine is like, you know, night.

Niinpä ja siksipä nyt nautitaan tästä auringosta ja siitä, että valo riittää iltaan asti. Lämpökin tulee pikku hiljaa tännepäin.

Viimeksi blogia päivittelin huhtikuussa ja sen jälkeen on ehtinyt sattua ja tapahtua. Esimerkiksi ehdin viimeinkin kampaajalle. Kuinka vaikeaa on löytää kalenterista aikaa siihen? Melkoisen. Juurikasvu oli rouhea ja kampaajakin sitä päivitteli. Pitää skarpata tässä.

Reissuja on ollut Malmöön alangoille ja Espanjan aurinkorannalle. Malmössä ei nähty (taaskaan) Lasermannenia (onneksi) ja Espanjassa kierrettiin golfkenttiä (Valle Romano, Rio Real, Santana, San Rogue). Lyhyet kuvaukset:

Valle Romano: aurinkorannikon Svenskan klubben. Iloisia ruotsalaisia klubi väärällään Ruokalistalla Swedish meat balls. Huikeat maisemat ja kiva kenttä. Nopeat griinit.

Rio Real:Mukava kenttä, jännittävästi yliteltiin viemäriputkia ja kenttä käy ihan rantabulevardissa kiinni. Moititaan ainostaan helkatin huonosta kahvista. 

Santana: Leppoisa kenttä, hienossa kunnossa. Mukavat marshallit, ilmeisesti eläkkeellä oleva pariskunta. Lyhyt kenttä, joka kuulemma naisille suunniteltu. Näillä puheillä pelattiin vihreältä tiiltä ja ihan kivasti meni, mitä nyt parilla väylällä ei niitä vihreitä laattoja meinattu löytää. Klubilla puhuvat suomea ja tietyillä väylillä pitää varoa, ettei tule avokadosta päähän, kun siellä puissa kypsyvät.

San Rogue: Uusi kenttä. Hieno paikka tämäkin. Huikeita maisemia. 

Muuten golfista voi todeta sen, että lyönti oli talvehtinyt hyvin. Siitä jatkettiin mihin viime vuonna jäätiin. Joku ehdotteli, että treenaaminen voisi jeesata parempiin tuloksiin, mutta pötypuhetta on tuollainen. Muovimatolta lätkyttelly ei vaan ole se juttu.

Ravintoloita Marbellasta löydettiin taas uusia. Joskin nimet eivät jääneet mieleen. Ruokailtiin kuitenkin paikallistenkin suosimassa kalaravintolassa, joka oli vuorattu fudiskamoilla, Toinen mieleen jäänyt paikka oli kiva sisäpiha, missä angorakani hauskuutti ruokailijoita. Salaatti ei hälle kelvannut, mutta erään rouvan laukun nahkatupsu oli kyllä mieleen. Ruoka oli hyvää, mutta maksaminen tässä paikassa kesti ja lopulta marssittiin kassalle hoitamaan asia, kun tarjoilijaa ei näkynyt pitkään toviin. Lämpö oli mukava eikä vielä ylisuuria asteita nähty. Harmittamaan jäi ainostaan se, ettei uimaan ehditty. Uudet bikinit olisi ollut ja kaikki.

Ennen Espanjan reissua vietettiin vappua Ravintola Lusikassa ja todettiin paikka varsin kivaksi. Ruoka oli hyvää ja uudelleenkin voidaan tulla, jos vaan meidät päästävät. Ei tainnut olla päivän hiljaisin tämä meidän porukka. Aaton vaihtuessa päiväksi käytiin katsastamassa vielä Mantan lakki ja juomassa shampanjat Lisensiaatin arvon kunniaksi.

Reissuista meinasi muuten unohtua Londonia. Mun lempikaupunki. Vielä parempi oli, että kävi niin kivasti, että hotelli sattui samalle huudeille mun lempi-Peggien kanssa ja ehdittiin illallistaa ja vaihtaa kuulumiset. Muuten Lontoon visiitti oli aikalailla ohjelmoitu ja nähtiin St.Bartsin sairaala (ja sen arkeologiset kaivaukset) sekä kuultiin Crossrailin jättimäisestä rautatieprojektista. Välillä syötiin hyvin ja pelattiin vähän pingistäkin. Siinäpä sitä reissaamista ja muita kuulumisia.

Roomaa ja vähän muutakin

Ensin sitä jotain muuta eli omat 15 minuuttia julkisuudessa on paistateltu ja onneksi jutun otsikossa mainittiin vessa, Ihan hyvä juttu höblärissä ja nyt moni töissä kuvitteleekin minun olevan kaksikielinen, koska juttuhan oli ruotsiksi. 

Juttu ja sen otsikko

Pikku lomalla käytiin Roomassa, jossa kumpikaan meistä ei ollut käynyt aiemmin. Kiva käveltävä kaupunki, joka oli yllätävän matalaa rakentamista täynnä. Ei näkynyt nykyajan lasikolosseja ja tornitaloja. Kerroksia toki löytyi, onhan Rooma ikuinen kaupunki, joka on rakentunut läpi aikakausien. Mitään ei oltu suunniteltu, koska ei vaan oltu jaksettu, mutta hyvin tuli erilaisia asioita nähtyä. Jotain jäi välistä, mutta jää sitten seuraavallekin kerralle jotain.

Hotellina oli MGallery La Griffe. Ihan kivalla paikalla ja muuten ok, mutta suihkussa kannatti käydä aamulla ennen kaupungille lähtöä, sillä vessa haisi suihkun jälkeen aivan törkeästi homeelle. Eikä se ilma vaihtunut mihinkään sieltä kylppäristä vaan haju valtasi koko kämpän ja vessassa sai käydä henkeä pidättäen. Päivän aikana siivoojat kävivät siivoamassa ja kemikaalit kivasti peittivät homeen hajun. 

Käytiin tsekkaamassa Colosseum, joka oli varsin vaikuttava. Vaikuttavampia olivat ehkä selfietikkumyyjäarmeijat sekä gladiaattorit, jotka ottivat poseerauksistaan kuvissa rahaa mukavasti turisteilta, jotka siihen lankesivat.

Colosseumin seinää

Colosseumin lähistöllä oli Forum Romanum, joka oli muinaisen Rooman ydinalue, jonka ympärille kaupunki ajan myötä kehittyi. Huikeita rakennelmia ja infrastruktuureja!

Rakennuksien koristeluja

Pylväitä

Perusnähtävyyksiin kuului myös Pantheon. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille. Nykyään se toimii katolisena kristillisenä kirkkona. Pantheonin pyöreä cella kupoleineen on maailmankuulu, ja sitä ovat myöhempien sukupolvien arkkitehdit ihailleet ja jäljitelleet.Pantheonin kupoli on halkaisijaltaan 43,4 m ja se on maailman suurin raudoittamattomasta betonista rakennettu kupoli.

Pantheonin kupoli

Aamiase hoidettiin paikallisissa cafeterioissa, jossa oli meininkiä, kun ihmiset pysähtyivät nauttimaan pikaisesti aamukahvinsa tiskillä. Leivät olivat hyviä ja ainekset tuoreita. Mainitsemisen arvoinen on Peksin ja Oden vinkkaama Il Pagliaccio, jossa palvelu toimi moitteettomasti ja viinit sekä ruoka oli loistavaa. Ravintolaa vastapäätä oli myös huikea viinibaari, jossa kannattaa piipahtaa, jos noille suunnille sattuu. Muuten iltapalaksi nautittiin lähes joka ilta jäätelöä. Kunpa täältäkin saisi vastaavaa ja vastaavanlaisella makuvalikoimalla. Note to myself: valkosuklaa jäätelö on aina ollut ja tulee olemaan tunkkaista.

Iltaherkut

Kävelyllä löytyi myös patsaspuisto, jossa oli hauskoja rintakuvia kenties sotakenraaleista.

Viiksi-Vallu

Muita ihmettelyn kohteita olivat talojen yksityiskohdat julkisivuissa ja lattioissa.

Kirkon lattiaa. Mieletön mosaiikki.

Pietarinkirkossa käytiin myös. Uskomaton paikka.

Pietarinkirkon koko on hämmentävä

Taideteoksen hirmulisko

Mukava paikka oli tämä kyllä. Muuten parhaiten mieleen jäi kapusiinimunkkien luukrypta. Se kauhistuttaa 1600-luvulla rakennetun Santa Maria della Concezione dei Cappuccini –kirkon alla, lähellä Barberinin metroasemaa. Kardinaali Antonio Barberini määräsi vuonna 1631 tuhansien kuolleiden munkkien luut koottavaksi kirkon kryptaan. Nykyisin kryptan seinät ja holvit on peitetty ja koristeltu näyttävästi yli 4000 munkin luilla, pääkalloilla ja luurangoilla. Paikan tunnelman kiteyttää eräs muistolaatta: ”Mitä te olette nyt, me olimme kerran; mitä me olemme nyt, te tulette olemaan". Kummallinen paikka, jossa siis luista oli muotoiltu kaikenlaisia koristuksia seiniin ja kattoon. En ole varmastikaan koskaan nähnyt niin paljon luita taikka pääkalloja. On siinä joillakin ollut hommaa nakutella palasia ja osia irti toisistaan. Fontana de Trevi oli ikävästi remontissa ja jäi näkemättä loistossaan. Espanjalaiset portaat oli kiivettyä, mutta niissäkään ei ollut nyt vielä kukkaloistoa. Hyvä reissu ja jalat huusivat hoosiannaa näiden päivien jälkeen.

“Magnetism, as you recall from physics class, is a powerful force that causes certain items to be attracted to refrigerators.”

Tänään tutustuttiin magneettikuvauksen maailmaan. Jännittihän se hieman. Hengissä kuitenkin selvittiin. Ensimmäinen haaste oli löytää oikeaan paikkaan Meilahden sairaalassa. Ei ihan triviaalia, kun osoitteeksi on ilmoitettu Haartmaninkatu 4. Sitä sairaala-aluettahan sitten tuolla osoitteella riittää. Yleensä lisävinkiksi on annettu portaan kirjain, mutta tällä kertaa ei. Siis pääovista vaan sisään ja etsimään T-kerrosta. Infonäytön avulla sinnekin löydettiin ihan hyvissä ajoin ja ovetkin kuvausyksikköön aukenivat kuin taikaiskusta. Odotusaikana niitä taikaiskuja tuli useampikin, kun sen verran ne ovet siinä heiluivat auki ja kiinni vaikkei tulijoita ollut mailla eikä halmeilla.

Odotushuoneessa odoteltiin ja seurailin huojentuneena ettei omalle kohdalle sattunut lonkeronvärisen litkun juomista taikka nenä-mahaletkun asentamista. Hoitaja kuitenkin yllätti sanomalla, että tuuhan tänne valmistautumaan, niin tuupataan sulle kanyyli käteen. WOT?! Eli ihan tuskitta ei sitten päästykään Erinäisistä operaatioista on jäänyt ikäviä muistoja kuten juuri siitä, että hoitsu koitaa saada kanyyliyhteyttä auki keittosuolaliuoksen avulla ja musta tuntuu, että suonet ratkeaa. Nyt ei onneksi käynyt kuitenkaan niin vaan kanyyli sujahti paikalleen melko kivuttomasti eikä se muutenkaan tuntunut kättä liikuttaessa.

Seuraavaksi pinkkiä prinsessapaitaa päälle ja etsimään magneettirekkaa. Vähän niin ku jenkkarekka, muttei sinnepäinkään. Musta viiva vei sairaalan vanhaan osaa ja sen kyllä huomasi. Ihanat kuusikymmentäluvun tunnelmat sieltä vastaan tulvahtivat. Sitten täti tätinen siellä jo odottikin ja ohjasi oikeaan suuntaan: parista lasiovista ulos, seuraavista oikealla, muutama porras ylöspäin, vasempaan ja pihalle. Juu, pihalle. Rekat tykkää olla pihalla. Sinne sitten vaan kyytiin ja testaamaan lähteekö ala-asteella kaverin suutuspäissään iskemä lyijykynän lyijy litomaan törmätessään magneettikenttään. Ei lähteny. Ei värähtänytkään.

Turvallisin mielin pötköttelemään ja sitten vaan masiinaan sisään. Runksutusta, tärinää ja mölyä. Vähän jännitti äänet välillä, muttei ahistanut. Kokemuksen kruunasi viimeisenä hitaana soitettu " Always look on the bright side of life".

"If life seems jolly rotten
There's something you've forgotten
And that's to laugh and smile and dance and sing
When you're feeling in the dumps
Don't be silly chumps
Just purse your lips and whistle
- that's the thing.
And...always look on the bright side of life..."

Jep, onhan se paska juttu, että kuulo hävisi toisesta korvasta, mutta onhan tässä vielä toinen jäljellä. Nyt ootellaan sitten, että oliko muumi laaksossa vai lepakot tapulissa. Ensi viikolla tiedetään.

Isot kiitokset kuvantamisyksikön hoitsuille. Ihania olitte!

Heppaleiriä

Viime viikonloppu vietettiin Kekkolan kartanon hienoissa puitteissa ja leiri ei voi mennä vikaan, jos matkaan otetaan pari hyvää ystävää, päivän aikataulussa on joka toinen aktiviteetti syömistä ja sitten siihen laitetaan vielä ratsastusta ja saunaa & paljua.
Viikonlopun useiten kuullut kommentit olivat kutakuinkin tälläisiä:

• "Kuvitelkaa, että mä sahaan moottorisahalla teidän jalat poikki ja silti se hevonen jatkaa menemistään"
•  "Naiset, ruvetkaa RIDAAMAAN!"
• "Älä mökötä"
• "Älä näytä sun mummolta"
• "No nyt sä näytät ATK-insinööriltä"
• "Mitä sä naurat? Sä näytät kanssa ATK-insinööriltä"

Hyviä kommentteja siis riitti ja kummasti sitä tuli tsempattua. Yhdellä tunnilla tajusin jopa ottaa sen ulko-ohjan käteen viimeisen 20 min aikana. Tuli sieltä kehujakin välillä. Kiva viikonloppu ja uusi tuli buukattua syksylle. 

Viikon hyvät ja huonot uutiset

Maanantai meni pällitestejä pohtiessa. Hauskaa hommaa, oli kuvioita, numeroita, tekstiä ja suunniteltiin asuinaluettakin. Lisäksi haastattelu ja yksilötehtävä, jossa piti kysellä ja tehdä päätös vastausten pohjalta. Ei oikeastaan jännittänyt yhtään. Yksilötehtävässä nauratti, miten onnistuin olemaan kysymättä pari keskeistä kysymystä, mutta onneksi päätöstä sai vielä vaihtaa ja tehtävässä ei ehkä kyse kuitenkaan ollut oikeasta tai väärästä toiminnasta. Loppupeleissä lausunto oli positiivinen ja vähän vaikutti siltä, että enemmänkin pohjautui siihen miten itse olin itseäni kuvaillut.

Tiistain jännitykset olivat sitten lääkärissä käynnin muodossa. Tiedossa oli, että sieltä ei varmaankaan löydy syytä kuulonmenetykselle, kuten sitten kävikin. Mutta vaikeaahan se on, kun sisäkorvaan ei näe ja muussa ei näytä vikaa olevan. Tosin se nyt tuli ehkä selväksi, että voi olla ettei se kuulo enää koskaan palaa, kun ei ole tämän neljän kuukauden kuluessa ei ole käytännössä mitään tapahtunut kuulokäyrässä. No varmuuden vuoksi vielä on tiedossa magneettikuvaus, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että mysteeriksi tämä jää.

Ilmeisesti näiden kahden aiheuttama stressi jäi hierojan pöydälle ja sen myötä päälle tuli flunssa, jota onkin sitten loppuviikko podettu. Eikä näytä vielä loppu edes häämöttävän.

Ask

Keskiviikon katkaisee illallinen herkutellen. Keittiön tervehdys:

Alkuun kalloo kirkkaassa liemessä

Toisena alkkarina sieniä ja munaa

Pääksi lihaa ja sipulia

Kuusenkerkkää

Jälkkäri vielä, kun muistais mikä. Mutta hyvä oli.

Tammenterhot

Toffee ja marmeladi

Vinkkejä kotimartoille

Löytyy täältä.
Testattu ja jopa tää poropeukalo onnistui vetoketjun korjaamisessa. Okei, ehkä puristin aluksi hieman liikaa ja sitten piti ruuvarilla vähän väljentää, että se vetska mahtui sinne väliin. Mutta nyt toimii taas.

Life is a tragedy when seen in close-up, but a comedy in long-shot.

Tällä viikolla komediaa on riittäänyt. Miten voikaan olla mahdollista, että sitä illalla tajuaa, että olisi tarvinnut tietokoneen aamulla palaveriin osallistuakseen, mutta siinä vaiheessa iltaa oli jo aika myöhäistä hakea konetta. Aamullakaan ei oikein ehtinyt, kun koko aamu olisi menny häsäämiseksi ja olisi pitänyt herätä entistä aikaisemmin. Se palaveri jäi siis väliin. Ei onneksi ollut kyse mistään maailman tärkeimmästä asiasta. 

Seuraavana haasteena olikin sitten saada oikeat paperit jätettyä koulun kansliaan ja metsästää niihin professorin nimi. No tätä oli edeltänyt hupaisa sähköpostittelu proffan kanssa miten hän on paikalla. Hyvin oli vastaus. Tietäen kuitenkin kyseisen herran tavat, hänen hyvin ei välttämättä vastaa minun hyvin-määritelmää. Tarkempi aikakin saatiin kuitenkin sovittua. Papereihin tuli nimet, mutta sitten alkoikin oikea taistelu. Proffahan siinä sitten kysyi, että joko näin hänen kommenttinsa, jotka hän aamulla oli antanut työhöni. Juu, en. No ei muuta kuin niitä katsomaan, 1½ tuntiahan tässä olikin saada työn kohtuullisen valmis versio kasattua, printattua ja vietyä sihteerin pöydälle. Onneksi niitä kommentteja ei ollut paljon. Vähän poistettavaa ja yhden kappaleen lisäys. 

Sitten alkoi varsinainen taistelu. Eihän näissä koneissa ole sellaisia ohjelmia, joilla pdf:t saisi liitettyä toisiinsa. Okei, käsityönä sitten. Peliin liittyy printteri. Jumissa. Edellisen tulostajan työ on siellä jumissa. Vilkkuu valo, että paperi siellä jossakin koneen uumenissa odottelee poistajaansa. No ei löydy sellaista paperia. Avaan kuitenkin luukun 1 ja 2, poistan mustekasetin ja laitan kasetin takaisin. Tsädäm! Taas pelittää. Kymmenen arkin verran. Sama rumba taas alusta. Bussin lähtöaika lähenee. Kone printtaa ja välillä taas ei. Lopulta kaikki kuitenkin järjestyy, paperit kasassa sihteerille ja kohti bussia. 

No Bussihan ei ehkä ihan mennyt oletettua reittiä vaan koukkaa kehältä Vermon suuntaan ja Pitäjänmäelle. Pääsen kuitenkin Vihdintien varteen. Soitan kolleegoille, että josko ottaisivat minut kyytiin siitä pysäkiltä. Ensimmäinen siirtää puhelimen toiselle. Toinen pähkäilee, että heillä on tässä vielä sopparin läpikäynti kesken ja mahtaako pysäkillä olla kiva seistä loskassa. Sanon, että hyppää bussiin. Tähän saan vastauksen, että ei ku he laittavat paperit kasaan ja tulevat vai vaiko sittenkin se bussi. Puhelun jäljiltä oli vähän epäselvää, että jäänkö nyt odottamaan vai enkö ja tuleeko joku vai eikö. Jäin odottamaan kuitenkin ja tovin päästä musta limousine (no ei vaan, ihan Toyota Prius+) saapui. Sillä sitten perille virman 2015 Kick offiin.

Enpä tiennyt sitäkään, että Hämeenkylän kartanossa on niinkin tyylikäs paikka, joka on pari vuotta sitten remontoitu. Siellä sitten viihdyttiin lounaasta lounaaseen ruotsalaisen psykologin huomassa. Setti oli kyllä hyvä ja paljon keskustelua saatiin aikaan asioista, joita ei välttämättä töissä käsiteltäisi. Juttua riitti ja ehkä jatkossakin kerrotaan suoremmin aatoksista.

Kohtuu tiukan setin jälkeen olikin sitten huumorinumerona yrittää pysyä hereillä seminaarissa seuraavana iltapäivänä. Melkoisen ponnistelun takana oli se. Vielä, kun kuvioon lisättiin puhuja Brysselin täti, joka korosti ekosysteemipalvelujen tärkeyttä biodiversiteetissä. Johan oli jargonia. Täytyy myöntää, että lopulta oli pakko antaa periksi.

Huh huh. Muuten on juostu tukka tuubilla palaverista toiseen ja läksiäisiäkin vietetty. Tuttuja tavattu ja lipatkin heitetty liukastellessa jäällä. Sellainen viikko se.

Life is really simple, but we insist on making it complicated.

Eli katsaus viime vuoteen ja vihdoin niitä kuvia Varsovastakin. Vuonna 2014 tapahtui seuraavaa:

Tammikuu
Uusi heppakaveri tuli kuvioihin ja Rangon selässä tulikin oltua viime vuonna 35 kertaa. Ruokailtiin Emossa, La Cantinessa ja syötiin ilmeisesti jo muutama laskiaispullakin.Tammikuu oli bloggauksen kultakuukausi kahdeksalla postauksellaan.

Rango

Laskiaiskausi auki

Emon jälkiruoka.

 

Helmikuu

Oli issikkamaastoa, villisikoja sekä bongattiin Kaija K Jenni Vartiaisen keikalla.

Pieni islantilainen

Villit siat

Maaliskuu

Käytiin Heurekassa, ostettiin lentolippuja ja kompressiosukkia. Latviaankin matkailtiin koiranäyttelyn merkeissä. Urheilurintamalla käytiin esteratsastuskisoissa, joissa tehtiin startti hienosti hevon peba kohti kattoa. Muuten meno oli hallitumpaa.

Reima ja matkaseura

 

 

 

Pieruhimmeli

 

 

 

 

Huhtikuu

Ihmeteltiin julkista terveydenhuoltoa, syötiin Brondassa ja käytiin Funky Elephantissa kuuntelemassa Eternal Erectionia. Tutustuttiin myös Turun terveydehuoltopalveluihin, vaikka piti olla koiraleirillä.

Brondan herkut

Toukokuu

Reissattiin Sri Lankaan ja loppukuusta vietettiin aikaa Espanjassa. Vappuillallinen syötiin Passiossa, jossa on vierailtu vapun jälkeenkin.

Kesäkuu

Ennen kuin huomasikaan, olikin jo Juhannus. Se vietettiin täällä pääkaupunkiseudulla kavereilla grillaten ja joku taisi jossain mediassa lohkaista senkin, että mitä eroa on joululla ja juhannuksella? Jouluna ei ole lunta. Pirun viileä oli kuitenkin. Kalenteriin oli merkitty agilityn SM-kisat, mutta ne jäivät kokematta, kun koira eläköityi lajista selkähaasteiden takia. Kova paikka minulle, kun lajista tykkään ja niin tykkää koirakin, mutta, kun ei kykene hyppäämään, niin minkäs teet. Turhautti, kun treenaamiseen oli käytetty aikaa, vaivaa ja rahaa ja kiitoksena tulee eläköityminen ilman arvokisoja tai valioitumista.Tässä kuussa ruokailtiin Ragussa ja matkattiin Mikkeliin kavereiden mökille.

Heinäkuu

Heinäkuu on hyvää töidenhakuaikaa ja muutamaan paikkaan tuli väännettyä videohaastattelua. Oma hommansa on siinäkin. Muuten reissattiin pariinkin kertaan Tukholmaan. Ensin kaupukilomalle ja toisella kertaa kaupunki- ja golf-lomalle. Brohoff tuli nähtyä ja koettua. Huikea paikka. Loppukuusta treenattiin esteratsastusta viikon mittaisella kurssilla.

Elokuu

Perinteinen hämärän paikan leiri Pierumäellä, joskin pelit jäi meikäläisen kohdalta vähiin taas kerran terveysongelmien takia. Flow jäi väliin, mutta We love 90's ei. Ikävä kyllä. Karsea meininki eivätkä järjestelyt oikein toimineet, joskin seura oli hyvää. Kotiin kotiui se pitkäaikainen unelma: bordercollie Bond, vaikka ei se aluksi tuntunut unelmalta ollenkaan. 

Se oon mä, Bond.

Syyskuu

Oli koiraleiriä ja heppaleiriä. Heppaleiri oli Yyterissä ja taas nautittiin rantalaukoista.

Lokakuussa

Oltiin siellä Varsovassa.Sieltä kuvat. Muuten lähti kuulo vasemmasta korvasta. En panisi pahakseni, jos se vielä vaikka joku päivä palaisikin. Sitä odotellessa pitää nauttia niistä päivistä, kun kuulee edes vähän tuulen tai ohi ajavien autojen nastojen rapinan. Voi tosin olla, että ei tuosta enää kuulevaa tule. Ehkä.

Harvoin panelointi on hauska sisustuselementti.

Katutaidetta

Marie Curie museo. Ensimmäinen naisnobelisti ja ainoa kaksi nobelia saanut nainen. Nih.

Komea vaakuna

Lisää katutaidetta

Stalinin hammas. Melko vaikuttava.

Kaareva lasikatto

Liukuportaiden tekniikka

Kopernikus museo

Marraskuu

Olin puhumassa kiinteistöalan hihittäjien vuosiseminaarissa Aulangolla. Tai no panelistina olin. Puhuin silti. Käytiin Veronica Maggion keikalla. Sairastettiin ihan hullu yskä, johon meinasin tukehtua noin viisi miljoonaa kertaa. Testattiin taas julkista terveydenhuoltoa ja sitä vois kuvailla näin 1,5 kk jälkeen, että "älä pidätä hengitystä, olet edelleen jonossa ja tulet olemaan pitkään. Soittele, jos saat avun muualta tai koet ihmeparantumisen".

Joulukuu

Alkukuusta duunireissu Osloon. Jännitti korvan tilanne, mutta sepä toimii normaalisti, mitä nyt ei vaan kuule. Ei siis ongelmia lentämisestä. Vuoden kulttuuriannos tuli suoritettua katsomalla Lahden kaupunginteatterin Katsastus. Joulupukilta tuli paketista rukkaset. 

Jos nyt jotain tällä vuodelle toivoisin, niin terveyttä. Muulla ei niin väliä. Sen uuden duunin sain jo. No joo, vois sen lisurin viilata kuntoon ja väikkärinkin paketoida.