Tunnetko ketään tälläistä?

Tarkka Laadunvalvoja


Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.

Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.

Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.

Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.

10 Things I Know to be True..

Tämän innoittamana esillä minun listani:

1. Spagettipäivänä sinulla on aika vaaleat vaatteet päällä. Eikä siitä syömisestä selviä mitenkään ilman roiskeita.
2. Kaikki mitä rahalla saa on halpaa.
3. Koskaan ei voi täysin tietää mitä toinen ajattelee. Vaikka kuinka selittäisi, ei asiaa vaan voi nähdä samalla tavalla kuin toinen. Seuraavan kerran, kun joku sanoo tietävänsä miltä sinusta tuntuu, niin se ei todellakaan pidä paikkaansa.
4. Meillä kaikilla on omat pelkomme ja melko usein ne pelot estävät meitä tekemästä asioita.
5. Samaa virhettä ei pitäisi tehdä kahdesti - ensimmäisestä tulisi jo ottaa oppia.
6. Älä koskaan naura kenenkään unelmille. Ihmisillä, joilla ei ole unelmia, ei ole paljon mitään. 
7. Lopeta ylianalysointi. Elämä on kuitenkin kohtuullisen yksinkertaista.
8. Jos et pidä jostain, muuta se asia. 
9. Avoimuudella voi saada muutoksen aikaan. Valinta on sinun kuinka avoin olet.
10. Asioilla on tapana järjestyä. Tavalla tai toisella.

Budapestissä käväisty

Todettaneen, että K+K Hotel Opera oli varsin ok majoituspaikka, joskin oven kanssa olikin pienoisia vaikeuksia. Avainta piti vilauttaa oven nuppiin ja sitten sitä nuppia kiertää suuntaan tai toiseen. Tosin tätä hieman hankaloitti ensin se, että kierrettävä nuppi jäi käteen eikä hommaa saanut suoritettua vain toisella kädellä. Kummallinen oli se.

Huoneessa oli laitettu lämmitys kaakkoon, mikä näytti olevan muutenkin tapana myös toimistoissa. Kummallinen ruotsalainen sauna voisi olla sopiva kuvaus.

Metrolla tuli ajeltua ja varsin toimiva systeemi se olikin. Tosin metro on vuodelta yksi ja kaksi, joten äänieristyksen kanssa olisi tekemistä hieman ettei ihan kuulo lähde kokonaan.

Oikein viehko ja ihmisen kokoinen kaupunki, joskin juuri mitään ei tullut nähtyä, kun illalla menee ja iltapäivällä lähtee, niin ei siinä kovasti aikaa mihinkään jää.

Takaisin tullessa kone oli myöhässä ja ensin edes takaisin kärrättiin jotain unkarin mummua. Ei vissiin osannut päättää lähteekö vai jääkö. No lähtivät kuitenkin. Puuttuvia matkustajia odoteltiin ja ensimmäisenä paikalle porhalsi italialainen nainen, jolla tosin ei tuntunut olevan kiire minnekään. Rauhassa hän jäi juttelemaan lentoemoille koneen etuosaan, vaikka emot koittivat häntä viittoa menemään paikoilleen. Sitten hän palloili laukkunsa kanssa ja koitti sekoittaa pakkaa jotenkin vielä yrittämällä väärälle paikalle. No, kun tämä episodi oli ohi, niin viimeisimmätkin hukassa olleet kanssamatkustajat oli saatu paikalle ja päästiin matkaan. Malevilla vielä sen kerran toimii palvelu, että vaikkei tarjoiltu sämpylä nyt mikään järisyttävä ollut, niin kyytipojaksi sai kuitenkin Unkarin viiniä niin halutessaan. Hoh hoijaa. Sen pituinen se.

Unia

Aamulla tuli herättyä siihen, että radiossa muka kerrottiin Äiti Teresan kuolleen. Juu, se on tosin tapahtunut jo reilut 14 vuotta sitten.

Duunikaverilla oli astetta villimmät unet, jossa oli juteltu Dr.Albanin kanssa.

Hyvää viikon alkua kaikille! The truth is out there!

Motti kokeiltu

Lauantai-ilta vierähti Motissa. Tarjoilija paljasti jossain vaiheessa, että yllättäen remontti oli mennyt vähän pitkäksi ja avaamaan oli päästy vasta tällä viikolla ja menossa oli ensimmäinen lauantai ja pöydät täynnä porukkaa.

Ihan alkuun nautittiin rapartiini, joka oli aikamoisen muikea. Imelän hapan. No tulipahan kokeiltua. Toinen aperitiivi olikin sitten tutumpi cava. Toimii.

Motissa on tarjolla neljän tai kuuden ruuan menuita tai sitten voi koota listalta haluamansa 7€ kappalehintaan. Hintaeroa menuhun verrattuna tuli pari euroa.
Aikamme sitten arvoimme kukin tahoillamme optimaalisinta yhdistelmää. Omat valinnat olivat tällä kertaa seuraavat:

Alkuun kasvista:

Puikula – mustatorvisienimakaronia ja valkoherukkaketsuppia: Ketsuppi oli aivan loistavaa ja kruunasi annoksen vaikka vähän aluksi epäilyttikin.
Punajuuri-vuohenjuustopiirakkaa ja Kotitilan hunajaa:  Maku jäi aika pliisuksi ja etenkin puikulan kaverina kalpeni kyllä.

Sitten kalaa:

Lämmintä nieriäleipää, savustettua munakokkelia ja suolattua retiisiä: Leipä oli loistavaa saaristolaisleipää ja nieriä siinä päällä hyvää. Tosin jäi hieman ihmetyttämään olisiko nahka pitänyt poistaa kalasta, mutta kovin tiukasti tuntui olevan kiinni. Munakokkelista en oikein maistanut savua, mutta nuhanenä saattoi olla tähän syynä. Retiisi ei jäänyt mieleen.

Päälle lihaa:

Ankka-suppilovahverokaalikäärylettä ja hillottua kirsikkaa: Miedot maut, mutta toimivat hyvin yhteen.

Pororullaa, vaniljapinaattia ja kylmäsavuporsasta: Ehkä hieman suolaton, mutta tämähän oli sitten helposti korjattavissa, kun pöytään saatiin suolaan. Vaniljapinaatti ei jäänyt mieleen.

Naapurin lautaselta maistettua:

Humalassa haudutettua porsaankylkeä ja juuripersiljapyttipannua: Aivan loistavasti valmistettu! Illan ehdoton ykkönen. Maut ja mureus kohdillaan. Nam Nam.

Jälkeen:

Tyrni-crème brûlée, marinoitua lakkaa ja kanelikeksiä: Aivan loistava yhdistelmä. Lakat oli hyviä ja kanelikeksi täydellisen rapeaa ja ohutta.

Prosessi muuten: alussa tarjoilija kertoi pyytävänsä sommelierin paikalle suosittelemaan meille viinejä, mutta tovin, jos toisenkin odottelun jälkeen ei vaan jamppaa näkynyt. Loppupeleissä tarjoilija kuitenkin antoi muutaman vaihtoehdon, joskin kovin paljoa ei saatu irti tietoa viineistä. 

Seuraavaksi emmittiin sitten sitä miten ruuat tuodaan pöytään ja oliko meillä mielipidettä siitä. No eihän me nyt siihen kovin paljoa osattu sanoa, joten päädyttiin siihen, että ensin tulee kasvikset, sitten kalat, joita seuraa lihat sekä päätteeksi jälkkärit. 

Seuraavaksi sitten spekuloitiinkin ruokien tullessa, että kukas nyt otti mitäkin. Painimaan ei kuitenkaan onneksi tarvinnut ruveta. Ruuat melkolailla toimivia, tosin Motin revityn lihan valinneet eivät olleet tyytyväisiä soijakastikkeeseen, jossa lihan tarjottiin. Soija vesitti koko homman.

Paikkaa sekoitti yhden seurueen jäsenen ottamat välijuustot, joiden tarjoiluun ei selkeästikään ollut varauduttu, koska ensimmäinen setti tuli pöytään jääkaappikylmänä. Toinen setti jo hieman parempi, mutta, kuten tarjoilijakin sen paljasti, juustot olivat olleet lämpölampun alla, joten pinta oli "sula", mutta sydän kylmä. Tässä prosessissa oli ainakin selkeästi kehittämisen varaa.

Jälkiruuankin kanssa hieman spekuloitiin, että pitäiskö ne kahvit tulla yhtäaikaa vai ei? Henk.koht. mielelläni nauttisin makean jälkiruuan ja kahvin yhtäaikaa. Joten tässäkin saatiin hieman keskustella tarjoilijan kanssa, tosin seurueemme ei tässä ollut aivan yksimielinen, mutta olisihan se tarjoilija voinut tässä myös kysyä asiaa.

Pientä hapuilua oli siis ilmassa ja henkilökuntaa aika naftisti työvuorossa. Loppuillasta huomattiin myös, että taisivat päästä myös pöytäliinat loppumaan. 

Sisustus oli hieman erikoinen: paljon peiliä, marmoria ja vähän puupanelointiakin. Melkoisen palkistetty ja hälyistä paikka. Ok, jos paikalla on väkeä, mutta muuten voisi olla aika orpo fiilis.

Tarjoilijalle arvosanaksi kiitettävä, kun meitä kuitenkin kelvollisesti palveli ja järjesti asiat. Tosin poti myös huonoa omaa tuntoa siitä, ettei kiireeltä ehtinyt meistä pitää parhaalla mahdollisella tavalla huolta. Myös kesken ruokailua muistettiin kysyä onko kaikki hyvin. Ihan kelvollinen paikka, kunhan rutiinit saadaan vaan käyntiin.

Muutama sanan remontoinnista ja muutosta..

Ihan ensiksi. 110cm leveään ovi aukkoon on miltei mahdotonta löytää valmista ovea. Niitä vaan ei ole. Tai voi niitä teettää. Melko suolaiseen hintaan. Helpointa oli lopulta hieman muokata ystävän kellarikomerossa tallella olleita ovia. Mielellään sen muokkauksen saa tehdä hyvissä ajoin eikä muuttoa edeltävänä iltana, jolloin jo kämpän siivous on jo tehty. Voin kertoa, että sirkkelöinnistä ja hiomisesta pöllyää ihan hyvin tavaraa ympäriinsä. 

Ovet on nyt vielä viimeistelemättä eli maalia pintaan saadaan odottaa nyt tovi, kun ei niitä täällä sisällä nyt voi työstää.

Muuttopuuhissa kannattaa henkisesti varautua siihen, että ainakin osa jampoista on ihan teinejä tienaamassa taskurahaa. No ainakin "Tero" (nimi muutettu) oli. Teron saldoksi tuli: 

• 4 kpl nokkakärryistä tipautettuja laatikoita. No totta kai sen piti yrittää niitä lykkiä katukivetykselta alas, kun muutkin olivat niin tehneet. No ei mennyt putkeen. Viidestä laatikosta neljä kippasi ja kamat levälleen keskelle katua. Aikas paljon pyykkiä tuli ja kuin ihmeen kaupalla vain yksi rikki mennyt teema-kulho.
• 1 kpl rikkoutuneita pahvilaatikoita. Jotenkin se kahva vaan antoi periksi, kun siihen päälle kasasi kaikkea kamaa
• Aika monta kolahdusta. Milloin oviaukko kolisi, milloin seinä.
• Yksi lipaston melkein keikautus. "mä vaan vaihdan hyvän otteen".
• Muutaman laatikon leväytys pitkin muuttorekkaa. En tiedä miten se onnistui, mutta niin siinä vaan kävi. Vihoviimeisenä rekasta vieri ulos punainen lankakerä. Olisi vissiin pitänyt antaa se "Terolle" tsemppilahjaksi. Josko se punainen lanka hommaan olisi sitten ollut löytynyt.

Huh. Tällä hetkellä muuttolaatikot on tyhjennetty, joskaan kaikille tavaroille ei vielä ole omaa paikkaa. Enää puuttuu muutenkin vaan kirjahylly, eteisen säilytyskalusteet ja liukuovet, matot, löhötuolit medialoungeen.. Muuten kai sitten alkaa olemaankin jo kohtuullisesti edes hieman sinnepäin minne pitäisi olla. Puuh. Onneksi tätä ei tarvitse tehdä usein.